Arctic Films -elokuvalehti

Toimituksen osoite: Vilhonvuorenkatu 7-9 E 120, 00500 Helsinki. Puhelin: 041-444 9649. Sähköposti: toimitus@arcticfilms.com

WESTERN EXTRA

Western elokuvien historia
Edwin S. Porterin Suuri junaryöstö
ja muita pioneeriajan klassikoita

Teksti: Keijo Palosaari. Kuvitus: Sökö

Johdanto

Historiaa on usein kutsuttu ihmiskunnan muistiksi. Viimeksi kuluneen vuosisadan ajan ihmiskunnalla on ollut myös elokuvallinen muisti. Elokuvan avulla on taltioitu informaatiota ihmisestä ja yhteiskunnasta. Yhteiskunnan lainkäytöstä, rikoksista ja rangaistuksista. Elokuva on ollut väline - taiteenlaji, jonka avulla on voitu valottaa historiaa; fiktiivisyyttä ja todellisuutta sekoittamalla on luotu nautittavia katsomuskokemuksia. Elokuva ei ole ollut vain kohde tai väline, vaan myös lähde, jonka kautta elokuvateatterin ulkopuolinen todellisuus on avautunut varmasti toisin kuin arkistojen asiakirjoista.
Lännenfilmi on ainoa elokuvalaji, jonka synty osuu melkein samoihin aikoihin kuin koko elokuvan ja joka vuosisataisen suosion jälkeen elää edelleen kehittyneenä lajina, mutta kylläkin monia muutoksia kokeneena. Lännenelokuvan kaupallinen suosio on vaihdellut suuresti ja sen taloudellinen merkitys Hollywoodin tuotannossa on nykyään varmasti vähäisempi kuin koskaan aiemmin. Siitä huolimatta lännenelokuvien historiallista merkitystä Hollywood tuotannossa ei ole syytä vähätellä.
Lännenelokuva ei tietenkään ole säästynyt elokuvamaun, jopa yleisen maun kehityksen vaikutukselta ja se on saanut ja on edelleen saava vieraita vaikutteita mikä on hämärtänyt lajin alkuperäisen lähtökohdan ja selkeyden, mutta näinhän on aina, että kehitys ja uuden löytäminen rikastuttaa ja luo samalla myös lisämerkityksiä jo vanhoille klassikoille.

Western - lännenelokuva

Westerniä pidetään amerikkalaisen elokuvan ytimenä. Henri Langloisen mukaan westernin ansiosta keksittiin jopa uusi montaasi käsitys, "westernien toiminta", jonka ansiosta amerikkalainen elokuva vähitellen mullisti näyttelijätyön tekemällä siitä luonnollisen näköistä. Nykypäivään saakka amerikkalaisen elokuvan viehätys on ollut tässä alituisessa liikkeessä, westernien puhtaudessa.
Andre Bazinin mielestä lännenelokuvissa tiivistyi koko elokuvan olemus. Edwin S. Porterin Suuri junaryöstö (1903) takaa-ajoineen ja ammuskeluineen merkitsi westernin syntyä valkokankaalla. Tavanomaisen käsityksen mukaan se olisi myös merkinnyt amerikkalaisen kaupallisen elokuvan syntyä. Sillä Westernin historiasta voidaan lukea myös koko USA:n elokuvateollisuuden vaiheet. Suuressa junaryöstössä kaikki on sanottu muutamassa minuutissa. Ja elokuva sisältää jo molemmat amerikkalaisen elokuvan suuret teemat: gangsterit ja villin lännen. Mutta lännenmytologia on ollut olemassa jo ennen elokuvaakin. Se kukoisti kansanperinteessä, balladeissa ja valkoisten kertomissa intiaanitarinoissa. Kirjallisuuden puolella lännen myyttien suosiota kasvattivat etenkin James Fenimore Cooperin Nahkasukka-kertomukset 1800-luvun alkupuoliskolla. Monen tutkijan mielestä lännentarinan perusmallin nykyaikaisessa mielessä loi kuitenkin Owen Wisterin romaani The Virgian (1902). Merkittävä kirjailija on ollut myös Zane Grey joka itse kertoo saaneen innoitusta jossakin määrin Cooperilta. (Lähde William K. Everson, The Hollywood western). Seuraavana vuonna The Virgian romaanin julkistamisen jälkeen syntyi myös lännenelokuva, suuren junaryöstön myötä.

Aluksi westernit olivat tietysti mykkäwesterneitä ja ne poikkesivat äänikauden seuraajistaan. Vaikka edelliset olivat tehty modernin teollisen yhteiskunnan alkuvuosina, elettiin toisaalta aikaa, jolloin ns. lännen valloitus oli vasta päättymässä. Alku aikojen westerneissä oli historiallinen funktio, perustuihan Suuri junaryöstökin tosi tapahtumiin, jotka itse asiassa olivat tapahtuneet vain muutama vuosi ennen elokuvan valmistumista. Westernien pioneeri ohjaajina pidetään mm. D.W Griffithiä ja Thomas H. Inceä.
Griffithin maailmalla kuuluisa tuotanto on vuosilta 1909-1913 ja se on pitkää, kärsivällistä työtä, ajoittain näkymätöntä puurtamista sadoissa elokuvissa, jotka syntyivät milloin New Yorkissa, milloin Kalifornian auringossa. Griffit oppi vähitellen ammattinsa; joskus toistamalla yhä uudelleen samoja kuvioita, minkä ansiosta hän perehtyy yhä paremmin elokuvaan sellaisena kuin se on tiedostaakseen yhä paremmin sen mitä se voisi olla. (Lähde William K. Everson, The Hollywood western.) Western elokuvia teki myös ohjaaja Cecil B. DeMille, jonka tunnettuja töitä ovat: A Romance of the Redwoods (Artcraft, 1917), The Squaw Man (Famous Players, 1913).

Suurelleyleisölle tunnetuin western -elokuvien ohjaaja lienee John Ford. Fordin mykkäelokuvien ehdotonta parhaimmistoa edustaa The Iron Horse, Rautahepo (1924). Se oli Fordin ensimmäinen ns. menestyswestern. Elokuva kertoo Amerikan mantereen halki kulkevan rautatien rakentamisesta. Sitä on ennen kaikkea pidetty historiallisena draamana, joka pyrki kuvaamaan mahdollisimman todenmukaisesti lännen sivistämistä. Rautahepo on elokuva jonka kuvaukset venyivät pitkälti yli alkuperäisestä neljästä viikosta. Rautahepo elokuvan teemoina ovat yrittelijäisyys, menestyksellinen raivaustyö. Rautahepo on ulkoilmassa kuvattuteos ,joka kertoo pioneeriajasta. Elokuva oli kaupallinen menestys, jonka valmistus maksoi tuotantoyhtiö Foxille 280 000 dollaria, mutta joka tuotti bruttotuloina yli kolme miljoonaa dollaria. Rautahepo elokuva vakiinnutti John Fordin asemaa merkittävänä elokuvateollisuuden ohjaajana.
Three Bad Men (1926) on elokuva jota pidetään Fordin parhaana ja viimeisenä mykkäwesterninä, se pohjautui Herman Whitakerin novelliin Over the Boder. Three bad men jälkeen Ford toimi menestyksekkäästi kolmetoista vuotta muiden elokuvien kuin Westernien parissa. Vuonna 1928 ensi-iltansa saanut Hangman's House oli John Waynen ensiesiintyminen Fordin elokuvassa. Hangman's House oli samalla yksi viimeisistä Fordin mykkäelokuvista, Tässä elokuvassa John Wayne näytteli katsojaa sekä hirtettävää miestä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että John Wayne aloitti uransa näyttelemällä lukuisissa B-luokan mykkä elokuvissa, jotka tehtiin pienellä budjetilla ja kuvattiin muutamassa päivässä, elokuvia joita John Ford myös teki.

Lähteet:

Kirjallisuus:
Lindsay Andersson: John Ford, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1990.
William K. Everson: The Hollywood western
Veijo Hietala: The end