Vesi maistui pahalle ja oli lämmintä Kevät oli aurinkoinen ja kuiva. Olin ulkona. Kadulla oli roskia siellä täällä ja tuoksui kevyt virtsan haju. Ei ollut satanut pitkään aikaan. Vitutti, lähinnä roskaaminen tai joku. Olisi pitänyt olla jossakin fiksussa paikassa, vaikka luennolla. Kävelin pitkin hesaria Rocksyn, Pakin ja Suen kanssa. Pakki oli pukeutunut maihariin ja löysiin farkkuihin. Matkassa sillä oli skeittilauta, mun mielestä se oli jo vähän liian vanha sellaiseen touhuun. - Minne mennään? Pakki kysyi kyllästyneellä äänellä. - En mä tiedä, vastasin yhtä vittuuntuneena. - Mennään Suomenlinnaan? Rocksy ehdotti. Se sopi meille kaikille. Mentiin ratikalla tuomiokirkon eteen ja käveltiin siitä sata metriä kauppatorin rantaan. Saareen piti mennä lautalla. Jännitti hieman koska matkustettiin kaikki pummilla.    Meri velloi harmaana, lautta puski kuitenkin läpi tuulisen meren. Kannella tuli nopeasti kylmä ja menimme alas hyttiin. Matka kesti kaksikymmentä minuuttia. Dieselmoottoreiden pauhu teki keskustelun vaikeaksi. Saareen oli menossa myös saksalaisia turisteja sekä paikallisia ihmisiä. Paikka oli varsinkin kesäisin matkailijoiden suosiossa. Siellä on runsaasti vanhoja linnoituksia, jotka oli rakennettu jo 1800-luvulla.       Ostimme saaren ainoasta kaupasta lisää kaljaa, muovipussin ja Suelle salmiakkia. Lähdimme kävelemään pitkin saaren rantatietä. Viisitoista minuuttia käveltyämme pääsimme saaren päähän, tuuli kovasti. - Mitä vittuu tää oli? Rocksy kysyi. Oltiin paikalla missä yleensä joimme kaljaa. - Se on luojan tai sitten sä et näe oikein. Avasin toisen oluen ja hörppäsin kuohuvaa vaahtoa ennen kuin se valui maahan. Olut maistui suussa hyvältä ja röyhtäisin kuuluvasti. Vitutti koska vakiopaikkamme penkki oli hajotettu. Olisi paljon hauskempaa istuskella siinä kuin kylmässä maassa. Penkin rikkomisesta oli vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa, mutta onneksi tunnelma nousi kun joimme lisää kaljaa.    Silmien edessä avautui Itämeri, jossakin meren takana oli Viro ja Tallinna. Aurinko alkoi paistamaan. Juttu kääntyi leffoihin. Rocksy oli saanut hankittua uudet videot. En viitsi kysyä mistä. Rocksy oli katsonut viimeaikoina Suen kanssa paljon videoita ja hän halusi tehdä leffan. Se oli mun mielestä luonnollista koska vittupää opiskeli Taikissa.  - Pitää olla fyrkkaa ja suhteita elokuvat on isoja projekteja, Pakki sanoi.  - Totta vitussa pitää olla fyrkkaa ja suhteita. Se oli itsestään selvyys, Rocksy sanoi loukkaantuneena. Oltiin hetki hiljaa. Lopulta aloimme väittelemään siitä mikä on hyvä elokuva. Kerroin tyypeille, että halusin nähdä Salingerin kirjoittaman Sieppari ruispellossa kirjan pohjalta tehdyn elokuvan koska romaanin ilmestymisestä oli jo viisikymmentä vuotta. - Toi on syvältä, Pakki sanoi ja nauroi niin, että lokit lensi hohotusta pakoon. Suen ilme muuttui haaveilevaksi.  - Love Story on paras kirja jonka koskaan oon lukenut ja siitä on tehty myös elokuva. Hiljaiset sillat -elokuva oli kyllä myös upea, vaikka kuvittelin kirjan perusteella ne maisemat vähän värikkäämmiksi, Sue kertoi. Kukaan muu kuin Sue ei ollut lukenut kirjaa, vaikka oltiin kyllä se elokuva katsottu videolta, Rocksy innostui kuitenkin: - Eastwood on rautainen jätkä, mutta en voinut kuvitella sitä tuollaiseen nyyhkyn rooliin kuin mitä se Hiljaiset sillat -elokuvassa oli.  - Mutta saihan se sentään panna toisen äijän eukkoa, jos sellaista kunniana voi pitää, Pakki sanoi nyrpeänä. Kasasimme aikamme kuluksi listan hyvistä elokuvista: 1) De Sica / Polkupyörävaras 2) Hitchcock/ Vertigo 3) Renoir / Pelin säännöt 4) Welles / Citizen kane 1941. 5) Seksiä, valheita ja videonauhaa./ Sex, lies and videotape, (1989). 6) Pulp Fiction (Tarantino). 7) Ilmestyskirja Nyt /Apocalypse Now (1978). 8) Taksikuski / Taxi Driver 1976. 9) Trainspotting 10) Alien - kahdeksas matkustaja / Alien (1979). Istuskelimme saaren kalliolla kunnes kaljat loppui. Päätimme lähteä sitten takaisin kaupunkiin. Lautalla Rocksy alkoi kertoa Hollannin matkastaan. Me kaikki oltiin kierretty Eurooppaa ja käyty myös Hollannissa. Mut kukaan ei viitsinyt sanoa siitä, Rocksy oli jo aika kännissä. - Hollanti on hyvä maa, siellä on maailman parhaat kioskit, Rocksy sopersi.  Lautta vei meidät takaisin kaupunkiin. Ostimme R-kioskilta lisää kaljaa ja menimme juomaan niitä espanpuistoon. Joku oli kiinnittänyt keikkajulisteen lyhtypylvääseen. Keikka oli ollut Semifinaalissa, se oli kaupungin yksi monista klubeista. Bändi oli kotoisin Islannista, De fish punk funk. Ilma alkoi viilenemään, vaikka olin aika kännissä, alkoi tulla kylmä. Mietimme mitä pitäisi tehdä. Pakki halusi lähteä Nosturiin, mutta Sue halusi mennä jo himaan. Rocksy ei tiennyt mitä halusi ja joi vaan kaljaa. Rocksy oli hurmuri ja sai mimmejä helposti. Ymmärsin Suen huolen siitä, että Rocksy lähtisi meidän mukaan Nosturiin.     Joskus kahdeksantoista -vuotiaana kisailimme kuka sai tanssia useimman mimmin kanssa. Rocksy voitti, itse olin kakkonen. Pakki oli viimeinen ja sai samalla lempinimen Pakki. Pakki yritti kymmentä mimmiä, mutta sai tanssia vain yhden - finninaamaisen kanssa, mutta siitä oli jo aikaa.    Sue sai Rocksyn lähtemään himaan. Me Pakin kanssa kävelimme pitkin Bulevardia Nosturiin päin, Hietaniemen torin kohdalla käännyimme kohti länsisatamaa. Klubi sijaitsi yhdessä vanhoista satamarakennuksista. Matkalla uhrasin pari ajatusta kotimaiselle kirjallisuudelle ja kirjoittamattomalle esseelle.    Matka tuntui pitkältä ja aloimme Pakin kanssa laulamaan, Rainbow yhtyeen I Surrender biisiä: I surrender to your heart babe Do anything that you want me to do Please be tender I'm in your hands girl This is a feeling I never knew You know i tried to make it oli my own That's not the way it meant to be Spend my time.... Sitten pääsimme vihdoin perille. Ovella ei peritty pääsymaksua, jouduimme maksamaan vain narikan. Klubi oli melkein puolityhjä. Kaikki puhui viikonlopun keikasta. Islantilaisbändi oli ollut menestys. Houkuttelimme dj:n soittamaan De fish punk funkin ja Björkin biisejä. Jossakin vaiheessa pääsimme juttusille parin kivannäköisen mimmin kanssa.    Olimme humalassa ja puhuimme paskaa. Aika kului nopeasti. Pakki alkoi väsymään, mutta yritti saada minut tilaamaan vielä yhdet. - Jos juodaan vodka martinit niin kuin Bond yleensä juo niin muuttuuko mimmit myös samannäköiseksi? kysyin Pakilta leikilläni. Sain Pakin nauramaan, mutta tytöt ei vitsistä tykänneet ja molemmat lähtivät vessaan korjaamaan meikkejä. Sitten aloin Pakin kanssa muistelemaan mitä drinkkejä leffoissa oli tilattu. Aika kului ja mimmit viipyi vessassa. Aloin pitkästymään, vaikutti siltä, että typyt eivät enää tulisi meidän pöytään.  - Sun pitää miettiä noita läppiä tarkemmin, Pakki sanoi toruvasti. - Joo. Aamu alkoi sarastamaan kun hyvästelin Pakin rautatieaseman edessä ja lähdin kävelemään kotiin. Kevät ja kesä meni nopeasti en tehnyt juuri mitään, ryyppäsin ja vetelehdin vain kotona, kunnes eräänä aurinkoisena alkusyksyn aamuna heräsin puhelimen pärinään. Soittaja oli äiti. Hän uteli aionko mennä yliopistolle. - Olen kyllä menossa, vastasin äidille ja hieroin silmiäni. Yritin herätä kunnolla. Jossakin mieleni sopukoissa kaduin sitä, että olin jättänyt puhelimen auki.  - Tiedätkö mitä kello on, äiti kysyi moittivaan sävyyn. Minulla ei ollut aavistustakaan paljonko se oli. Änkytin ja yritin olla valehtelematta. Kurkotin herätyskellon sängyn alta ja näin, että se oli jo yli kaksitoista. Selitin, että oli sellainen kurssi, johon piti lähinnä lukea. Lukemaan pystyisin himassakin ja oikeasti luentoja olisi vasta iltapäivällä. - Tuletko isoäidin syntymäpäiville? äiti kysyi kuunneltuaan selitykseni. - Riippuu siitä onko rahaa ja tenttejä, vastasin. Sitten mieleeni tuli kuva harmaahapsisesta mummosta, hän täyttäisi yhdeksänkymmentä vuotta. Oli vaikea kieltäytyä, pidin isoäidistä. - Milloin synttärit on? kysyin ja kelasin mitä muuta menoa silloin voisi olla. - Mummin synttärit ovat kolmen viikon päässä, äiti kertoi. - Tea tulee tietysti myös. Sinun pitää syödä hyvin, että jaksat käydä luennolla. - Joo, vastasin lyhyesti. - Teen sitten lempiruokiasi, kun tulet käymään, äiti sanoi ja sulki puhelimen.. Menin keittiöön ja join vettä suoraan hanasta. Vesi maistui pahalle ja oli lämmintä. Valutin vettä hetken ja join sitten uudestaan. Pesin lopuksi kasvot. Hetken päästä makasin jälleen sängyssä ja nukahdin heti. Heräsin lopulta kahdelta. Aloin melkein heti lukemaan. Laitokselle en viitsinyt mennä. Ruokalakin oli jo suljettu. Lämmitin Siwasta ostamaani hernekeittoa ja lisäsin siihen hiukan sinappia mausteeksi. Muistelin Sokrateen joskus sanoneen: "Oma itsesi tuon todistaahan. Jos vatsasi täyteen ahtanut oot papukeittoa, niin kapinoi se, sotahuudon nostavi kiukkuisen, papatust' alat äkkiä kuulla".     Aloin miettimään millaista olisi olla majava. Luin lehdestä, että majavat pystyivät sukeltaessaan sulkemaan kaikki aukkonsa. Niillä on sellainen yhteissuoli, joka sulkeutui urogenitaaliaukon takapuolelta. Huvitin itseäni ajatuksella, että siskoani tuollaiset jutut aina inhottivat. Olin lukenut päivän mittaan kirjoja, mutta etupäässä lehtiä. Kun kyllästyin lehtien selailuun laitoin telkkarin auki. Valtion kakkoskanavalla näkyi Elton Johnin haastattelu. Kävi ilmi, että vanha rokkari oli kaupungissa keikalla. Sir Elton aikoi laulaa vielä seitsemänkymppisenä. Suljin telkkarin. Aloin miettiä pitäisikö hankkia tietokone, mutta en keksinyt hyviä perusteluja. Ajatus tietokoneen hankkimisesta oli siskon. Kaikilla oli siskon mukaan nykyään tietokone. Paitsi ei minulla. Yhtenä päivänä Pakki tunki väkisin sisään. Halusin olla yksin, mutta en viitsinyt sanoa mitään, koska tyypillä oli olutta mukana. Laitoin oluet pakastimeen. Pakki kertoi rymyillasta: hän oli päässyt kotiin, mutta sammunut kuitenkin eteiseen. - Herätys oli kurja, sain nipun mainoslehtiä suoraan päähän. Vitun vaarallista, pakki sanoi vakavissaan. Virnistin ja sytytin röökin, tarjosin myös Pakille. - Joo, olisi voinut käydä pahasti, myönsin. Pakilla oli pahempi darra kuin minulla ja muutenkin se joi aina enemmän kuin minä, mutta ehkä kuitenkin harvemmin. Toisaalta se johtui ehkä siitä, että Pakki asui kaukana kaupungin keskustasta lähiössä. Laitoin musaa soimaan. Pakin toivomuksesta AC/DC:tä. Levy on Back in black. Basso paukkui ja kitara riffi sai svengaamaan. Hells bells, hells bells... laulaa Mangnus Young. Shoot to thrill oli levyn toinen biisi... Pakki pyysi lisää volyymia. Tein niin kuin pyydettiin. Oli Pakin ajatus alkaa pelaamaan korttia. Minä tein työt. Pelasimme maijaa. Viisi korttia käteen ja pakka nurinpäin pöydälle. Hertasta tuli valtti. Honey, waiting to money, honey waiting to money... What you got a do.. Kävi hyvin ja sain aloittaa. Kädessä oli herttakuutonen, ristikolmonen, ruutuseiska, ruutuysi, pataässä ja patajätkä. Minulle tuli pelatessa mieleen Dostojevskin kirjoittama Pelurit. Äijä kirjoitti joskus 1800-luvulla kirjan, joka sijoittui Monacoon tai sinne päin. Ehkä samaan Casinoon minne Ian Fleming sijoitti myös Bondin pelaamaan. - Bond leffat on jees, myönsi Pakki. Ja iski hertta-akan minun herttajätkän päälle. - Olen katsonut ne kaikki. Musakin niissä on kohtuullista. Garbage, Tina Turner, Duran Duran, Pakki luetteli ja katsoi epäilevästi käsissäni olevia kortteja. - Olen lukenut pentuna kaikki Bond kirjat, ne toimii paremmin tekstinä tai jotain, mutta se Dostojevskin Pelurit oli aika yllättävä kirja niin kuin tarinan kannalta, tai en mä tiedä. Teki mieli laittaa röökiksi, mutta savukkeet oli lopussa. - Uhkapelureita, Wicit game on hyvä biisi, Pakki sanoi. Pakilla oli myös sisko, tai oikeesti se oli siskopuoli, sillä Pakin äiti oli mennyt kahdesti naimisiin ja se gimma oli sen ensimmäisestä avioliitosta, vai miksi niitä sanotaan, naimaliitto tai jotain, että mimmit voi tehdä lapsia luottavaisin mielin. Pakin siskolla oli siis bändi ja ne soitti sitä biisiä siihen aikaan. Sillä oli hyvännäköinen perse ja se näkyi yleensä myös hyvin. Pakin sisko käytti miltei aina tangoja joten pikkuhousujen raja ei näkynyt sen kireiden farkkujen läpi. Olin ajatellut miltä tuntuisi panna sitä, mutta Pakille en ollut näistä haluistani puhunut mitään. Otin huikan oluesta ja laitoin röökiksi. Vedin pitkät savut ja puhalsin hitaasti ulos. Häviäisin pelin se oli käynyt selväksi. Nakkasin kortit pöydälle ja hain keittiöstä uuden oluen. - Dostojevskin esikoisromaani oli muuten Bednyje ljudi, Köyhää väkeä, sanoin keittiöstä. - Joo, nyt kiinnostaa vitusti joku Dostojevski. Miksi vitussa mä tulin tänne? pakki kysyi itseltään. Avasin oluen joka vaahtosi ja sotki keittiön lattian. Pyyhin sotkun rätillä ja menin istumaan takaisin Pakin seuraan. Pelasimme vielä kolme peliä ja Pakki voitti niistä kaksi. Kun homma ei ollut enää hauskaa, avasin telkkarin. Se hyvä puoli oli kun ei seurustellut tai jotain niin saattoi katsella kavereiden kanssa teeveestä mitä huvitti, kuten esimerkiksi nyrkkeilyä. Matsi tuli euro sportilta. Jos olisin seurustellut, en varmaankaan olisi voinut juoda bisseä keskellä päivää, pelata korttia ja katsoa matsia. Vastakkain olivat tumma algerialainen, Ahmad Abidine ja musta Muhammed jotain... Kyse oli kevyen sarjan matsista. Löimme Pakin kanssa vetoa, hävinnyt joutuisi hakemaan lisää olutta. Heti alussa näki, että algerialainen oli kovilla. Musta vastustaja painoi päätä alas ja iski algerialaisen suojauksen läpi. Pää retkahti taaksepäin. Saattoi uskoa niskanikamien olevan kovilla. Aivotkin saivat kyytiä. Heti erän alkuun tuomari laski lukua ja jouduin kauppaan, Pakki hekotteli onnellisen näköisenä, otti pitkän huikan oluestaan ja pyysi ostamaan röökiä myös.    Kun tulin olutkassin kanssa takaisin, kuulin musan ulko-ovelle asti. Pakki oli vaihtanut levyn. Tunnistin kappaleen Too much informationiksi. Piano takoi melodisesti. Biisi oli Police yhtyeen.    Uudet oluet olivat valmiiksi kylmiä. Otin ne viileäkaapista. Avasin pullon jo eteisessä ja hörppäsin. Olut kuohui yli ja valui paidalle. Anoin ohimennen pullon myös Pakille ja laitoin loput jääkaappiin. Uudet kaljat loppui myös nopeasti ja jouduimme lähtemään ulos. Oli alkanut hämärtää. Kävimme lähtiessä soittamassa Rocksyn ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Vitutti, olisi ollut hauska saada Rocksy mukaan. Äijä oli kuitenkin alkanut viihtyä Suen seurassa ja sen ymmärsi koska mimmi oli hyvännäköinen. Lykkäsimme postiluukusta lapun:  Jatkot tänään klo 3.00 pahoittelemme mahdollista häiriötä. Baari sijaitsi läheisellä Helsinginkadulla. Happy hours oli juuri nyt. Ovella haistoin baarin tunkkaisen ilman ja tupakan savun. Baarissa oli paljon opiskelijoita, taitelijoita tai sitten muuten köyhää väkeä edullisen oluen parissa. Raivasimme tien läpi ihmismassan. Sisustus oli karu, puinen se kestäisi kovaakin perheriitaa.    Tilasimme oluet ja aloimme katsella ympärille. Huomasin, että paikalla oli jokunen tuttu naama: Juke ja hänen frendinsä Angelica olivat baarissa. Juke oli vanha koulukaverini. Hänen vieressään istui Angelica. Katseeni kiinnittyi Angelican sääriin jotka paljastuivat lyhyen hameen alta. Raidalliset sukat korostivat seksikästä vaikutelmaa. Tervehdin Jukea käden heilauksella. Nurkkapöydässä olivat lesbot: Irina ja Pia. Ei ollut salaisuus, että Irinalla oli paljaaksi ajeltu pimppi, jossa oli lävistys. Tytöt kinastelevat jostakin kovaäänisesti. Epäilin syynä olevan kundin, joka istui heidän vieressään. Kuljin baarissa tuoppi kädessä kun kuulin jonkun tervehtivän itseäni. Sitten huomasin Raakelin seisovan baarin screeniseinän vieressä. Sanoimme seinää screeni seinäksi, koska siihen oli asennettu kuusi telkkaria, josta silloin tällöin tuli kuvaa klubista. Raakelilla oli punaiset hiukset ja hän oli aika iso ja mua pidempi, mutta Raakelilla oli kaunis iho ja suhteellisen isot rinnat. Raakelin kasvot muistuttivat Barbara Streisandia. Se johtui kai nenästä joka oli veistoksellinen. Raakelin perse oli peitetty pitkän takin alle. Olin ollut pari kertaa jatkoilla Raakelin kanssa ja ilahduin hänen näkemisestä. - No mitä kuuluu? Raakel kysyi. - Ihan hyvää, vastasin ja yritin hymyillä Miten sulla, asutko vielä äitis kanssa?  Ei kun muutin just, omaan kämppään, Raakel vastasi iloisesti. - Hienoa, millainen asunto se on? kysyin nopeasti. - Iso huoneisto, jossa on uima-allas ja palvelijanhuone. Raakel sanoi ja nauroi hersyvästi. Sitten Raakel vakavoitui ja jatkoi: Eikun oikeesti se on yksiö. Ei ole varaa isompaan.  - Mutta jää rahaa muuhunkin kuin asumiseen, sanoin ja yritin käyttäytyä järkevästi. - Niin kai pitäisi, mut ei kunnolla jää. Vuokra on sikakallis, Raakel sanoi. - Tyypillistä, pitäs muuttaa johonkin kommuuniin, että jäis rahaa, ehdotin ratkaisuksi.  - Se vois olla aika nastaa. Mut omat huonot puolensa siinäkin olisi.  - Mulla asuu yksi kaveri Köpiksessä kommuunissa. Kävin siellä viime vuonna, sanoin ja kaivoin taskusta röökin ja pistän palamaan. Tarjosin Raakelille myös, mutta se ei polttanut. Paikan katto oli jo sinertävän savun peitossa, tuuletin oli kai taas mennyt rikki.  - Seurusteletko vielä Perloksen kanssa, kysyin ja puhalsin savut kohti Raakelin rintoja. - Perlos on nyt lomalla vanhempiensa luona, Raakel vastasi. Mut ei me enää olla yhdessä. Meillä meni poikki viimekuussa. - Ai jaa, sanoin nolona. Miten se päättyi, Perloksen kans?  - Se löysi paremman, tai se oli kai tapaillut sitä koko ajan minkä se oli mun kans. - Mistä sä voit tietää sen? - No, mä juttelin sen ämmän kans, se vähän niin kuin itse kertoi, että tosi hienoa, Raakel sanoi. Näin jonkin liikahtavan Raakelin sisällä. Minua ei Raakelin ja Perloksen ero surettanut. Enkä voinut mitään sille, että panetti. Yritin kuitenkin olla kohtelias koska ero teki ilmeisen tiukkaa Raakelille. - Sellaista kai se seurustelu sitten on, että toinen jättää tai jotain. Ehkä olisi parempi olla sinkkuna vaan. Niin ei tulisi erojakaan, sanoin lohdutukseksi. Pakki oli saanut käytyä kusella ja oli raivaamassa tietä kohti Raakelia ja minua.  - Miten panee, Pakki aloitti ja tönäisi vahingossa Raakelia. - Niin kuin huomaat ei millään tavalla, vastasin kiusaantuneena Pakin huonoon kuntoon.  - Hei, Pakki, Raakel sanoi. Mä taidankin lähteä tästä tanssimaan, voitas nähdä sit tuolla klubilla Raakel sanoi vielä ja jätti minut ja Pakin siihen. - Fiksu avaus, sanoin Pakille pettyneenä. - Katsos naiset tykkää hiukan ronskimmista puheista, Pakki sanoi ja selitti, että Raakel olisi lähtenyt siitä muutenkin. - Ehkä niin, mutta Raakelille ja Perlokselle on tullut ero, vastasin närkästyneenä.  - Vai niin. Toi on uutinen, Pakki totesi. Aloimme sitten taas katsella ympärillemme. Lesbot riiteleivät pöydässä. Pia huusi naamapunaisena: - Vittu miehet on tyhmiä, heti kun ne saa pillua ne ei pysty sanomaan kun joo tai jotain muuta yhtä tyhmää. - Olit ihan vitun hyvä, joo, laji oli hyvä, märkä syli, olin vitun kuuma perseestä, kuulin Irinan sanovan.     Joimme yläkerran baarissa muutaman oluen ja juttelimme tuttujen kanssa. Kun alkoi kyllästyttää menimme alakerran klubille. Tanssin Raakelin kanssa kellarissa 80-luvun slovareita. Sanoin Raakelille miten hassua oli se, että omat vanhemmatkin oli dikanneet samoja biisejä, se oli jotenkin perverssiä, mutta Raakel ei vastannut mitään. Tanssimme sitten vaieten. Raakelilla oli tosiaan kiva perse. Puristin sitä varovasti kun pyörimme hitaasti lattialla. Olin kiinni Raakelissa, muna kovana tietty. Jos olisin senttiäkään lähempänä. Raakel olisi tuntenut mun kivikovan kullin häpykumpuaan vasten.  - Mutta oikeesti kysymys oli kai typestä, sanoin ajatuksissani. - Anteeksi mitä? Raakel kysyi ja katsoi silmiin. - …öh, no et ilmassa on typpeä aika pirusti. Änkytin, enkä viitsinyt sanoa mitä oikeasti ajattelin. - Siis kun typpeä on ilmassa seitsemänkymmentäkahdeksan prosenttia ja happea kaksikymmentäyksi prosenttia sitten on jotain pienempiä määriä: hiilidioksidia, vetyä, neonia ja argonia. Paitsi tässä baarissa, jossa hiilidioksidia ja savua noin yleisesti ottaen on helvetin paljon, sanoin ja yritin saada tahdonvoimalla erektion laskemaan. - Mitä sä yrität selittää mulle, Raakel sanoi, hymyili ja painautui samalla tiukasti kiinni minuun. Sitten Raakelin silmät välähti, kun se tuntisi kovan kullin häpyään vasten. - Ai liittyykö, se tuohon jotenkin, Raakel sanoi ja koetti kädellään.  - Joo.  - Se on kiva. - Luin kerran tutkimuksen, jossa erektion synty selitettiin sillä, että miehen paisuvaiskudokseen seinämät reagoi typpeä luovuttaen ja saavat siten veren pakkautumaan penikseen, sanoin ja yritin vaikuttaa coolilta, mutta se ei ollut helppoa. Raakel kuitenkin hymyili ja painoi lantiota tiukasti vasten.  - Sinä se et oo tainnut vieläkään löytää ketään, Raakel sanoi. - Ei ole mitään erityistä säpinää ollut, myönsin. Tanssimme Raakelin kanssa muutaman hitaan vaieten kunnes menimme pöytään jonne Pakki oli väsähtänyt. Pakki nimittäin nuokkui pöydässä käsi poskella. Muut tyypit poltti sätkää ja suunnitteli jatkoja. Olga, paikan tarjoilija, hätisteli humalaisia asiakkaita ulos:  - Mun pitää päästä nukkumaan, mä joudun menemään aamulla hammaslääkäriin, Olga kertoi. - Joo, joo. Eksä voi antaa meidän jäädä tänne, Pakki sanoi pää nuokahdellen. - Inter nos amasus. - I wanna live my live with you and without you, bitch. - Vittu, isä lähti hakemaan uutta äitiä, Pia sanoi. - Mikä sä luulet olevasi, saatana. - Joo hyvää illan jatkoa, Irina huusi ovelta. Oli jotenkin sekavaa ja tajunta pätki, mutta lähdimme sitten kohti asuntoani, jouduin tukemaan Pakkia, että hän pysyisi pystyssä.    Taivas oli ulkona revontulien peitossa. Se oli elävä organismi, joka muuttaa muotoaan. Pelkää kemiaa, alkuaikaa. Tajunta sielussa. Ruumis leijui jossakin, kemiallisessa unessa. - Olen intialainen jumalatar, voisitko auttaa? Raakel sanoi ja horjui. Liian monta kättä kannatteli Pakkia. Kylmä katu oli lasia ja pumpulia. Onneksi betoniset seinät tulivat vastaan. Jumalien ääriviivat erottuivat katuvalojen loisteessa. Liu'un pois. Pakki, kahdeksantoista lausetta päällekäin. Siinä tilassa. Näimme ufon se ajoi ylitsemme. Sen katolla luki taxi. Hengityksen höyry sekoittui katalysaattorin imelään hajuun. Vastaan tuli laiva, joka sai maan keinumaan. Pysyimme pinnalla ja nousimme lentoon pitkin kiitorataa. Matka loppui kesken, mutta vedimme nokan ylös ja rattaat hyvästelivät asfaltin. Buddhan kunniaksi poltettiin suitsukkeita joiden haju peitti alleen kaiken muun. Olimme ristiretkellä. Piispa ja muut olivat matkassamme. Pakanoita käännytettiin. Buddha ei antanut periksi. Mutta korkealla ilma oli ohutta. Tarvittiin lisähappea. Paineen laskiessa riittävän alas, happinaamarit tulivat itsestään esiin. Piispa lausui esirukouksen. - Guis istum ferre potest, sanoi Pakki. Tunnelissa vastaan tuli aborginaali. Tervehdimme ja hän antoi meille lantin. Haukkasin lunta ja sain jäkälää suuhuni. Missä on kaikki vetoporot? Kuulin jossakin kaukana riekon räkättävän tervehdystään, Lagopus Lagopus, tarkenee. Lensimme parven mukana. Kuunvalo heijastui hangesta kun väistelimme oksia. Loppuliu'ussa avasin jarrusiivekkeet ja vähensin tehoja, Piispa seurasi siivellä. Raakel vei A neljäkymmentäseitsemän jatkoimme matkaa, B neljäkymmentäseitsemän alus liukui ylitsemme, C neljäkymmentäseitsemän vielä kortteli. Siellä jossain kotiovi, jatkot. Vedin nokan uudelleen ylös ja lisäsin tehoja. Puhalsin höyryävää ilmaa kylmään pakkasyöhön. Lumi ja jää narskui askelten alla. Varpaita kipristeli, oli kylmä. Kahdet sukat eivät riittäneet. Kengät olivat nahkaiset. Heittäydyin selälleen lumeen ja tein enkeleitä. Äiti pyysi heti kotiin. Olimme dösäpysäkillä ja laitoimme Pakin useiden porojen vetämiin kelkkoihin. Raakel huolehti kaikesta kuin äiti jumala. Olin kateellinen ja vajosin alas. Olin kuilussa ja lumi valui mukanani. Lopulta tunsin pehmeän tömähdyksen ja pääni painui tyynyyn.     Raakel silitti hiuksiani, makasimme peiton alla vierekkäin. Suutelin Raakelia ja tunsin lämpimien sormien etsivän kaluani kunnes Raakel ohjasi sen sisäänsä ja naimme.     Aamuyöstä jouduin käymään kusella. Raakel nukkui rauhallisesti sängyssä. Lorottelin pissat pyttyyn ja hyräilin kevyesti Nirvana yhtyeen Where did you sleep last night-biisiä. Kun sain kaiken virtsan tyhjennettyä rakostani, laskin kannen alas ja vedin pytyn. Toivoin, että Raakel ei heräisi.