Toimituksen osoite: Vilhonvuorenkatu 7-9 E 120, 00500 Helsinki. Puhelin: 041-444 9649. Sähköposti: toimitus@arcticfilms.com

Etusivu | Arkisto | Yhteystiedot | Mediakortti | Alexin maailma | Western extra | Jean-Luc Godard extra |

Menestystä paahtavan auringon alla John Ford b-luokan elokuvista western klassikoihin

Teksti: Keijo Palosaari. Kuvitus: Sökö

Johdanto John Ford oikealta nimeltään Sean Aloysius O'Feeney syntyi Portland Mainessa vuonna 1895. Hänen vanhempansa olivat  Irlantilaisia siirtolaisia. Seanin veli Francis lähti kotoa alle kaksikymmentä vuotiaana ja aloitti uransa näyttelijänä teattereissa ja elokuvissa, hän päätyi Hollywoodiin. Hollywoodissa Francis otti nimekseen Francis Ford. Myöhemmin heinäkuussa, Universal Cityn studioilla vuonna 1914 perustettiin The Francis Ford Serial Company. Studiot sijaitsivat varttitunnin ajomatkan päässä Hollywoodista. Alueella oli kolme studiota joilla oli mahdollista kuvata 30 lavasteissa kerralla.     Sean saapui idästä veljensä perästä ja ryhtyi työskentelemään studiolla apupoikana, näytellen mm. stunt rooleissa, vaarallisia kohtauksia ym. Siellä Sean otti nimekseen John Ford.  John Fordin ensimmäiset vuodet Hollywoodissa olivat tavanomaisen kovan työnteon aikaa, mutta oli selvää, että hän hyötyi veljensä merkittävästä asemasta Hollywoodissa. Ford oli mukana n. 30 hänen veljensä ohjaamassa elokuvassa. Mahdollisesti hän myös osallistui veljensä ohjaamaan 15 -osaiseen sarjafilmiin "Lucille Love The girl of Mystery" vuonna 1914 ja oli mukana muidenkin ohjaajien töissä, kuin veljensä Francois Fordin. Ford on itse esim. väittänyt esiintyneensä yhden Hollywoodin pioneeriaikojen merkittävimmän ohjaajan D.W. Griffithin elokuvassa "The Birth of a Nation (Kansakunnan synty, 1915) Hollywood Fordin ensimmäinen vuosi Hollywoodissa päättyi kunniakkaaseen nousuun, josta Frank Nugentin kertoo Saturday Evening Postissa, vuonna 1947 seuraavasti: "Yhtiö kuvasi sirkusjaksoa, jonka huipentuma oli luonnollisesti tulipalo suurteltassa. Koska teltta oli vuokrattu. Ohjaaja Lemmele käski kaikkia kohtelemaan sitä kunnioittavasti. Ylimääräinen kangaskaistale sytytettäisiin tuleen ja lähistöllä odottavilla vesi ämpäreillä jotka apupoika John Fordin tehtävänä oli tuoda paikalle, palo saataisiin sammumaan. Kun kohtaus oli käynnissä ja kangaskaistale tulessa liekehtien, ohjaaja huusi "Hienoa!. Nyt sammuttakaa se!" Palokunta heilutteli ämpäreitä. Kuului jylisevä räjähdys, kun niiden sisältämä bensiini osui palavaan kankaaseen. "Älkää pysäyttäkö - Antakaa kameroiden pyöriä!" kiljui Ford. Kuvaaja teki turtana työtä käskettyä. John lähti piiloon, hänelle ei tarvinnut kertoa että, että hän oli juuri saanut potkut. Kaksi päivää myöhemmin Ohjaaja Laemmle palkkasi hänet uudestaan - apulaisohjaajaksi."    Ensimmäinen dokumentoitu viittaus Fordiin ohjaajan tehtävissä, löytyy vuodelta 1916 Motian Picture News Directorysta. John Ford aloitti uransa tekemällä elokuvan Cactus, My Pal. Se on Fordin varhaisin tunnettu elokuva. Fordin ensimmäiset elokuvat olivat siis Western -elokuvia. Elokuvia valmistui ensimmäisenä vuonna vauhdilla, todistettavasti Ford valmisti ainakin kahdeksan kaksikelaista, yhden kolmi kelaisen ja kolme viisi kelaista elokuvaa. Näyttelipä Ford itsekin yhdessä ohjaamassaan elokuvassa; The Scrapper, tappelunhaluista sankaria. Straight Shooting, Wild Women, A Fight for Love, A Gun-Fighting Gentleman -elokuvien pääosassa näytteli Harry Carey. Elokuvat valmistuivat vuosina 1917-1918. John Ford itse antoi yleensä aiheen elokuvaan, jonka sitten yleensä George Hivley kirjoitti käsikirjoitukseksi. Tekipä John Ford myös joitakin käsikirjoituksiakin ensimmäisiin elokuviinsa. Suurin osa Fordin vuosina 1917 - 1918 ohjaamista elokuvista ovat hävinneet. Läpimurto Fordin mykkäelokuvien ehdotonta parhaimmistoa edustaa The Iron Horse, Rautahepo (1924). Se oli Fordin ensimmäinen menestys western. Elokuva kertoo Amerikan mantereen halki kulkevan rautatien rakentamisesta. Elokuvaa on ennen kaikkea pidetty historiallisena draamana, joka pyrki kuvaamaan mahdollisimman todenmukaisesti lännen sivistämistä. Rautahepo on elokuva jonka kuvaukset venyivät pitkälti yli alkuperäisestä neljästä viikosta. Rautahepo elokuvan teemoina ovat yrittelijäisyys, menestyksellinen raivaustyö.  Elokuva on ulkoillmassa kuvattu teos, joka kertoo pioneeriajasta. Elokuva oli kaupallinen menestys, jonka valmistus maksoi tuotantoyhtiö Foxille 280 000 dollaria, mutta joka tuotti bruttotuloina yli kolme miljoonaa dollaria. Rautahepo elokuva vakiinnutti John Fordin asemaa merkittävänä elokuvateollisuuden ohjaajana.    Three Bad Men (1926) on elokuva, jota pidetään Fordin parhaana ja viimeisenä mykkäwesterninä, se pohjautui Herman Whitakerin novelliin Over the Boder. Three bad men jälkeen Ford toimi menestyksekkäästi kolmetoista vuotta muiden elokuvien kuin Westernien parissa. Hangman's House oli John Waynen ensiesiintyminen Fordin elokuvassa tämä tapahtui Vuonna 1928. Hangman's House oli samalla yksi viimeisistä Fordin mykkäelokuvista. Elokuvassa John Wayne näytteli katsojaa sekä hirtettävää miestä. Tässä yhteydessä lienee syytä kertoa, että John Wayne aloitti uransa näyttelemällä lukuisissa B-luokan mykkä elokuvissa, jotka tehtiin pienellä budjetilla ja kuvattiin muutamassa päivässä. Ne olivat elokuvia joita John Ford myös teki. Ääni elokuvien aikakausi Elokuvat ennen vuotta 1928 olivat mykkäelokuvia, tarvittiin luonnollisesti pieni siirtymävaihe kun alettiin valmistaa äänielokuvia. (Muutoksia tapahtui: tietty kerronnallinen rakenne äänen mukaantulon myötä muuttui.) John Fordin ohjaama ensimmäinen puhe-elokuva oli vuonna 1928 valmistunut elokuva Napoleon's Barber. Elokuva oli kolmikelainen, pituudeltaan n. 33 min. Käsikirjoitus oli Arthur Caserin, hänen omaan näytelmään pohjautuva. Pääosaa Napoleonina, esitti Otto Matiesen, elokuva sain ensi-iltansa 24. päivänä marraskuuta, vuonna 1928. Tuotannonjohto oli itse William Foxin käsissä (Fox Film Corp.) Muutamaa vuotta myöhemmin tehty The Informer (Ilmiantaja, 1935) oli elokuva joka  kuvattiin helmikuussa 1935. Elokuva perustui Liam O'Flahertyn romaaniin "Yö petoksen jälkeen", 1925. Ford ei itse pitänyt elokuvaa missään mielessä parhaimpiin elokuviinsa kuuluvana. Fordin mielestä elokuvassa oli liikaa trikkejä. Ilmiantajat elokuva oli vastatuulessa heti projektin käynnistyttyä ja Ford joutui lykkäämään sen kuvausten aloittamista. Elokuvalle ei löytynyt yksinkertaisesti tuottajaa/rahoittajaa miltään studiolta. Viimein Fordilla oli onni tavata Yksi RKO:n tuottajista, herra nimeltä Cliff Reid jolla oli rohkeutta lähteä tukemaan hanketta. Monet kriitikot ovat pitäneet Ilmiantajaa yhtenä parhaisiin äänielokuviin lukeutuvana. Se on ollut vastakohta aikansa tavanomaiselle Hollywood tuotannolle. (Ilmiantaja Gypo (Victor McLaglen), tuntee houkutusta ilmiantaa ystävänsä voidakseen ostaa palkkiorahoilla matkalipun Amerikkaan.) Elokuvaa pyöritettiin ensi-illan jälkeen New Yorkissa vain viikko ja se lähti surkesti liikkeelle. Maanlaajuisen esityksen myötä, kriitikot kuitenkin noteerasivat elokuvan suosiollisesti ja elokuva palasi New Yorkiin ja tällä kertaa se sai suuren suosion. Elokuva sain 4 Oscar palkintoa: Ford itse sain parhaan ohjaajan Oscarin. Käsikirjoituksesta palkittiin Dudley Nichols. Parhaasta miespääosasta Oscarin voitti McLaglen ja musiikista Oscarin sai Max Steiner.     Vuosina 1934 ja 1935 valmistuneet elokuvat: The Lost Patrol (Kadonnut partio), The Whole Town's Talking (Koko kaupungin puheenaiheen) ja The Informer (lmiantajan) myötä Ford oli amerikkalaisen äänielokuvan kiistaton mestari. Klassinen western elokuva Stagecoach (1939) oli Fordin paluu western elokuvien pariin. Stagecoach oli myös elokuva, jossa Ford ensimmäisen kerran käytti Monument Valleyn maisemia. Elokuvaa kuvattiin myös muilla paikoilla Arizonassa, Utahissa ja Kaliforniassa. Stagecoach voitti Oscarit parhaasta miessivuosasta (Thomas Mitchell) sekä musiikista jota tekemässä oli lukuisa joukko lahjakkaita muusikoita; musiikki sovitettiin 17 amerikkalaisesta 1880-luvun kansansävelmästä. How Green Was My Valley (Vihreä oli laaksoni) elokuvan ohjaus tehtävät Fordille siirtyivät William Wyleriltä, elokuvan valmisteluvaihe oli tuolloin jo pitkällä. Vihreä oli laaksoni valmistui vuonna 1941 ja voitti enemmän Oscareita kuin mikään Fordin ohjaustyö. Ford sai tästä elokuvasta myös Oscarin parhaasta ohjauksesta. Toinen maailmansota katkaisi kuitenkin Fordin etenemisen Hollywoodissa. Toinen maailmansota Vuonna 1941 John Ford siirtyi sotilaspalvelukseen, hänen tulevien vuosien tehtävät liittyivät, lähinnä autenttisen filmimateriaalin tallentamiseen käynnissä olevassa maailmansodassa. Ford palveli merivoimissa aina vuoteen 1944 saakka. Toinen maailmansota ja sen mukanaan tuoma hävitys ja tuho taltioitui Fordin kuvausryhmän toimesta filmi nauhalle. Ford teki toisen maailmansodan aikana muutamia dokumentti elokuvia ja voitti niillä Akatemian palkintoja. Vuonna 1942 valmistunut dokumentti The Battle of Midway voitti Oscarin parhaasta dokumenttielokuvasta. The Battle of Midway dokumentin tuottivat: U.S. Navy/20th Centry-Fox. The Battle of Midway on dokumenttielokuva jonka kokoamista ja kuvaamista Ford on valvonut. Aiheena oli tyynellä valtamerellä sijaitseva vähäpätöinen saari.     Japanilaisten hyökätessä Midwayn saarelle oli Ford paikalla kuvausryhmineen. Tässä taistelussa Kapteeniluutnantti Ford myös itse haavoittui. Ford palkittiin myöhemmin purppuraristillä (sydämellä) Toinen parhaan dokumenttielokuvan Oskar tuli elokuvasta December 7th vuonna 1943. Dokumenttia pidetään osaltaan myös Meriväenluutnantti Gregg Tolandin työnä. December 7 th dokumenttielokuvan on tuottanut U.S. Navy. Enemmän kuin noita Oscar palkintoja, sanotaan John Fordin arvostaneen mitaleita joita hänelle annettiin milloin mistäkin suorituksesta. Ford työskenteli useilla eri rintamilla kuvausryhmineen, aina siis Tyyneltä valtamereltä African mantereelle saakka. Toisen maailmansodan päätyttyä, Ford kotiutui palveluksesta Kommadorin arvoisena sotilaana. Sotapalvelus vei Fordin syrjään elokuvanteosta lähes kolmeksi vuodeksi. Vuonna 1944 merivoimat vapauttivat hänet Hollywoodiin tuottamaan propagandatarkoituksia varten elokuvan They Were Expendable (He antoivat kaikkensa), elokuva jossa pääosissa näyttelivät, Robert Montgomer (luutnantti John Bricley) John Wayne (luutnantti J.G. "Rysty" Ryan). Elokuva on reportaasimainen kuvaus yhden torpedovene-eskadroonan toiminnasta sodan ensimmäisinä päivinä Tyynellä merellä. He antoivat kaikkensa kuvattiin helmi-huhtikuussa vuonna 1945 Floridassa. Tuotantoyhtiö Argonsy Pictures Käännekohtana Fordin uralla voidaan pitää eroamista Fox -tuotantoyhtiöstä. Fordilla oli Fox -yhtiön kanssa hänelle varsin tuottoisa sopimus, mutta Ford kaipasi riippumattomuutta ja perusti tuotantoyhtiön Argonsy Picturesin. Fordin tuotantoyhtiön ensimmäinen elokuva Elämisen oikeus (The Fugitive, 1947) ei ollut kaupallinen menestys. Tarkoituksena oli tehdä elokuva kansainväliselle katsojajoukolle, mutta toisin kävi. Elokuva sai kyllä kriitikkojen suosion, loistavia arvosteluja, mutta elokuvateatterit se jätti tyhjilleen. Elokuva perustui osittain Graham Greenen romaaniin Labyrinthine Ways (Voima ja kunnia). Ford kuvasi elokuvan Meksikossa, jonne hän vei pienen kuvausryhmän. Elokuvanteossa käytettiin paljon paikallista työvoimaa. Ford kuvasi elokuvan ehdottomasti omien mieltymystensä mukaan, poiketen huomattavasti alkuperäisestä käsikirjoituksesta - jos häntä niin sattui huvittamaan. Ford oli tosin osallistunut yhdessä Dudley Nicholsin kanssa käsikirjoituksen tekemiseen, Nicholsin työhuoneella RKO:lla. (RKO oli yhtiö joka hoiti tuolloin Argonsy Picturesin filmien levityksen). The Fugitive -elokuvasta tuli hidastempoinen ja se tuotti Argonsy Pictures yhtiölle roimat tappiot. Peittääkseen tappiot ja turvatakseen yhtiön toiminnan, Ford siirtyi tekemään jälleen Western -elokuvia.    Fordin asema elokuvantekijänä muuttui oman tuotantoyhtiön perustamisen myötä. Työtä oli enemmän, mutta tietty taiteellinen vapaus säilyi. Näihin vuosiin saakka Fordin suosikki näyttelijänä oli ollut Henry Fonda, mutta pian sen paikan veisi John Wayne. Ford teki toisen maailmansodan jälkeen joukon ratsuväkielokuvia: Apashilinnake, Keltainen nauha ja Rio Grande. Kaupallisesta paineesta johtuen ne ovat kuvattu suhteellisen nopeasti. Fordin kotikutoiset sankarit ovat ratsuväen karkeita kovia miehiä. Keltaisen nauhan loppukohtauksessa ratsuväen kulkiessa ohi liehuvine viireineen, kuluneine ja likaisine asepukuineen tiivistää kertoja (Voice-over) näin: "Joten tässä he ovat - tavalliset sotilaat, kantaväki, 50 sentin päiväpalkalla taistelevat ammattilaiset. Tässä he ratsastavat kansakunnan etuvartiossa Fort Renosta Fort Apacheen, Sheridanista Starkiin. He olivat kaikki samoja miehiä likaisissa sinisissä paidoissaan, ja vain kylmä sivu historiankirjoissa osoittaa heidän tiensä. Mutta minne he ratsastivat ja minkä puolesta he taistelivat - siitä syntyi Amerikan Yhdysvallat." Keltainen nauha kuvattiin 32 päivässä vuonna 1948, Monument Walleyssa, ja se sai Oscarin värikuvauksesta, (Winton Hoch). John Wayne John Wayne näytteli useissa merkittävissä John Fordin ohjaamissa elokuvissa kuten: Apassilinnake, Etelänmeren seikkailijat, Etsijät, Hangman's House, He antoivat kaikkensa, Hurja mieheni, Hyökkäys erämaassa, Mies joka ampui Liberty Valancen, Keltainen nauha, Pako yli aavikon, Punainen virta, Ratsuväen urhot, Rio Grande, Suuri paraati ja Vaitelias mies.    Vuonna 1960 valmistuneen The Alamo -elokuvan John Waynen ohjasi itse, tosin John Ford oli mukana kuvauksissa ohjaten joitakin yksittäisiä otoksia sekä yhden kokonaisen kohtauksen. John Fordin ja Waynen suhde on Robert Montgomeryn mukaan ollut repivä, aivan kuin isän ja pojan välinen... (Waynehän ei ole ollut mukana armeijassa).     He antoivat kaikkensa elokuvan kuvauksissa vuonna 1945 tapahtui selkkaus, Rober Montgomery kertoo: " Me kuvasimme kohtausta jossa amiraali tarkastaa joukkuetta sen jälkeen kun hän on tarkkaillut sen harjoituksia lahdella. Duken (John Wayne) ja minun oli määrä marssia hänen mukanaan pitkin rivistöä, sitten tervehtiä ja jäädä paikoillemme kun hän lähtee ajamaan jeepillään. Kuvasimme otoksen kertaalleen, ja sitten Ford kutsui meidät tekemään sen uusiksi. Emme tienneet miksi. Toisen otoksen jälkeen - sama taas kerran. Duke mutisi minulle mitä vikaa siinä on? En käsittänyt lainkaan minusta se näytti onnistuneen täydellisesti. Kolmannen otoksen puolivälissä Ford huusi: Poikki! Sitten - ja ympärillä tungeksi varmasti ainakin tuhat ihmistä katsomassa kuvauksia - hän kiljaisi Waynelle niin, että kaikki saattoivat kuulla: Duke - etkö pystyisi tekemään tervehdystä, joka edes näyttäisi siltä kuin olisit ollut armeijassa?.. Se oli tietenkin törkeää. Wayne marssi pois kuvauspaikalta takaisin hotelliin. Meidän oli keskeytettävä kuvaukset, ja kaikki lähtivät pois. Sanoin Fordille, että hänen pitäisi pyytää anteeksi. Hän räyhäsi aluksi: "siltä kusipäältä en pyydä anteeksi..."; sitten hän alkoi esittää hataria puolusteluja:  "Mitä minä muka sanoin? En minä halunnut häntä loukata"... Lopulta hän alkoi itkeä. Tietenkin he tekivät lopulta sovinnon." Yhteenveto Ford ohjasi uransa aikana 130 elokuvaa ja hänen uransa kattoi koko klassisen Hollywood -kauden. Fordin tuotantoon mahtuu monia mestariteoksia kuten mykkäelokuvan kaudella valmistunut Rautahepo (1924) sekä äänielokuvat: Informer (Ilmiantaja, 1935), Hyökkäys erämaassa (1939), Vihan hedelmät (1940), Aavikon laki (1948) sekä Etsijät (1956). Ford oli aikanaan yksi maailman suosituimmista elokuvaohjaajista. Ford saapui Hollywoodiin aikana jolloin siellä aloittelivat myös monet muut kuuluisuudet uraansa, heistä vähäisimpiä ei ollut Charles Chaplin.    John Fordin uran aikana, elokuva koki monia muutoksia siirryttäessä mykkäelokuvasta, äänielokuvaan ja värien hyväksikäyttöön. John Fordia pidetään yhtenä niistä Hollywoodin kulta-ajan ohjaajista, jotka tunsivat keinot miten tehdä populaaria taidetta ja 'kassamagneetteja'. John Fordin (John Martin Feeneyn) juuret olivat Irlannissa, ja verenperinnön pakottamana hän kävi tekemässä esi-isiensä synnyin saarella mm. elokuvan Vaitelias mies. (Rikoselokuvan Alamaailman vihollinen Ford teki Lontoossa vuonna 1957). John Fordin tuotanto on laajaa ja hänen ansionsa kiistattomat, teki hän sitten minkä lajityypin (genren) elokuvaa tahansa. Selvää kuitenkin on se, että Fordin elokuvat miljöönään Monument Valleyn maisemat, ovat unohtumattomia.    John Ford kuoli 31.8. 1973 Palm Desertissä Kaliforniassa 79-vuotiaana. John Fordin viimeisimmäksi western elokuvaksi jäi Cheyenne Autumn (Cheyenne, 1964), joka kuvattiin loka-joulukuussa 1963 Monument Valleyssa, Coloradossa ja Warner Bros.:n studioilla. Elokuva sisältää kohtauksen Fordin elokuvasta "She Wore a Yellow Ribbon/Keltainen nauha" (1949). Samana vuonna Ford siirtyi vielä Irlantiin kuvaamaan valmistelemaansa elokuvaa Young Cassidy (Nuori Cassidy - kapinanlietsoja, 1965), mutta hän ehti kuvata sitä vain viikon ennen sairastumistaan. Fordin ohjaamia kohtauksia on elokuvassa kaikkiaan kymmenisen minuuttia. Fordin klassisia western genre-elokuvia olivat: Forth Apache (1948), Three Godfathers (1948), Rio Grande (1959), The Searchers (1956), The Horse Soldiers (1959), Sergent Rutledge (1960), Two Rode Together (1961), The Man Who Shot Liberty Valance (1962), How the West Was Won (1962) ja Cheyenne Autumn (1964). Lähteet: Dokumentti ohjelma, John Ford. Kirjallisuus: Lindsay Andersson, John Ford, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1990. William K. Everson, The Hollywood western