Toimituksen osoite: Vilhonvuorenkatu 7-9 E 120, 00500 Helsinki. Puhelin: 041-444 9649. Sähköposti: toimitus@arcticfilms.com
  Etusivu | Arkisto | Editointipalvelut | Western extra | Audiovisuaalinen kerronta | Yhteystiedot | Mediakortti










The Passion of the Christ
Jeesuksen viimeiset 12 tuntia



Teksti: Keijo Palosaari


The Passion of the Christ elokuvasta on kirjoitettu lehtiartikkeleita huomattavan paljon. Mel Gibsonin ohjaamasta ja tuottamasta elokuvasta ovat kirjoittaneet sellaisetkin tahot jotka ovat yleensä pidättäytyneet kommentoimasta elokuvia. Sanansa elokuvasta ovat sanoneet papisto aina Paavia myöten.
   Viranomaisnäkökulmasta elokuvan ikäraja määritykset ovat aiheuttaneet polemiikkia. Elokuvan ikäraja suositukset vaihtelevat eri maissa huomattavasti. Espanjassa ja italiassa sen saavat katsoa kaikki. Yhdysvalloissa alle 17-vuotiaat saavat katsoa sen vain aikuisen seurassa. Osassa osavaltioita elokuva on kokonaan kielletty. Euroopassa ikäraja suositukset ovat yleisesti ottaen alhaisempia kuin Suomessa. Meillä elokuvan ikärajaksi asetettiin 18 -vuotta.
    Elokuvaa on pidetty väkivaltaisena, mutta samalla on todettu sen olevan realistinen kuvaus siitä mitä Jeesukselle 12 viimeisen tunnin aikana tapahtui. Niin tai näin Jeesusta esittävä Jim Caviezel sisäisti hyvin Jeesuksen kokeman kärsimyksen. Muuten Jeesus ihmisenä jäi hyvin etäiseksi lihakimpaleeksi vailla henkisyyttä ja pyhää henkeä. Tuttu pääsiäisajan kertomus Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ei todellakaan sovi perheen pienimmille katsottavaksi. Olettaa kuitenkin olisi voinut, että jo rippikoulun suorittaneet olisivat päässeet elokuvaa katsomaan. 
    Kiistatonta lienee se, että Mel Gibson on tarttunut aiheeseen joka puhuttaa ihmisiä. Jeesuksesta on tehty runsaasti elokuvia. Tekijöilleen ei liene yllätys se miten runsaasti lipputuloja elokuva on kerännyt ympäri maailmaa. Rahastaminen aiheella johon liittyy paljon inhimillistä tuskaa ja kärsimystä ja unohtamalla samalla Jeesukseen liittyvä uskonnollinen merkitys elokuva antaa tapahtumista lattean vaikutelman. Tapahtumien syventäminen uskonnollisella ja henkisellä tasolla ei varmasti olisi liikaa lisännyt elokuvan tuotantokustannuksia. Tällaisenaan The Passion of the Christ elokuva tulee jäämään historian unohduksiin väkivaltaisena ja sadistisena elokuvana jonka tarinankerronta ja ohjaus on kaukana spektaakelimaisuudesta.
     Jeesuksen ristiinnaulitsemiskärsimys on järkyttävää katsottavaa ja Mel Gibsonin ohjaama elokuva ei kykene antamaan edes viitteitä tapahtumiin sisältyvästä uskonnollisesta merkityksestä. Ne asiat pitää jokaisen katsojan itse tietää. Elokuvan valopilkkuja lienee Jeesuksen äidin Mariaa esittävän Maia Morgensternin näyttelijänsuoritus, hänen tuskansa on aitoa. Elokuva on kuitenkin leikattu tiivisrytmiseksi ja se sellaisenaan palvelee elokuville kuuluvaa viihdyttämisfunktiota. Mielenkiintoista elokuvassa on siinä käytetty kieli: elokuvassa puhutaan latinaa ja arameaa. The Passion of the Christ kuvattiin Italiassa.
    Mel Gibson on itse kuvannut elokuvaa näin: ´Elokuvani tarkoitus on inspiroida ja liikuttaa yleisöä. Tämä on tarina uskosta, toivosta, rakkaudesta ja anteeksiannosta. Juuri niistä asioista, joita näinä vaikeina aikoina tarvitaan.´
Valitettavaa on vain se, että nämä ylevät ajatukset eivät realistisoidu valkokankaalle vaan ne ovat jääneet ohjaajan haaveiksi.